Siirry suoraan sisältöön
Artikkelit

Yhteisopettajuutta Oulun uuden Oppikylän muuntautuvissa tiloissa

Oulun kristillisen peruskoulun uusi hirsinen koulurakennus mukailee uudenlaista pedagogista tilasuunnittelua ja on rakennettu vastaamaan käyttäjiensä tarpeisiin.

3 min lukuaika
Yhteisopettajuutta Oulun uuden Oppikylän muuntautuvissa tiloissa

Yhteisopettajuus mahdollistaa osaamistason mukaan yksilöidyn opetuksen

Oulun kristillisessä peruskoulussa kellot soivat aamun alkamisen merkiksi: ulkovaatteet ja kengät jätetään omille paikoilleen suureen eteistilaan ja 30 kakkosluokkalaista kerääntyy luokkaansa istahtaen pehmeän kokolattiamaton päälle aamupiiriin. Yhteisen aamuhetken jälkeen on aika jakautua pienryhmiin. Seiniä avataan ja suljetaan, tarvikkeet kaivetaan esiin liukuvien taulujen takaa ja pienryhmät asettautuvat sopiviin soppeihin. Luokan opettajat Petri Ojala, Mirja Salminen sekä erityisopettaja Marjut Väihkönen jakavat oppilaille yksilöllisen osaamistason mukaisia tehtäviä. Uusi koulupäivä lähtee käyntiin.

Väihkönen avaa yhteisopettajuutta näin: “Se on enemmän kuin yhteistyötä opettajien kesken – ei vain suunnittelua ja jakamista. Tässä mallissa oppilaat ovat yhteisiä ja opetuksen suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen tapahtuu yhteistyössä.” Yhteisopettajuus on uusi kokeilu Oulun Kristillisessä peruskoulussa, mutta opettajien yhteisenä haaveena on mallin laajentaminen tulevaisuudessa myös muille luokka-asteille. 

“Yhteen ikävuoden mukaan määrättyyn koululuokkaan mahtuu monen tasoista oppijaa. Yhteisopettajuus mahdollistaa suuressa luokassa pienryhmien muodostamisen ja opetuksen eriyttämisen mahdollisimman yksilöllisten tarpeiden mukaan”, Väihkönen selittää. Hoivarakentajien Oppikylä-konseptin mukaisesti uudet koulutilat on suunniteltu pedagogiikka edellä: tilat muuntautuvat pitkin päivää ryhmien kokojen ja tarpeiden mukana.

Petri Ojala on uuden äärellä roolissaan opettajana, sillä hän on toiminut viime vuodet koulun rehtorina. Hän kuitenkin kaipasi opetustyötä ja kohtaamisia oppilaiden kanssa. Niinpä hän jätti rehtorin aseman ja palasi uusien tilojen valmistuttua opettamaan kakkosluokkalaisia. “Minulla on aina ollut palo opetustyöhön. Kaipasin sitä ja aitoja kohtaamisia oppilaiden kanssa. Odotan mielenkiinnolla tulevaa kouluvuotta”, Ojala kertoo. 

Oppikylä hirsikoulu

Yhdisteltävät luokkatilat ja oppitorit ovat käyttäjälähtöisen suunnittelun lopputulos 

Hoivarakentajien Oppikylä-koulujen suunnitteluprosessi alkaa aina käyttäjälähtöisyydestä. Suunnitteluaikana Ojala toimi vielä rehtorina ja oli tiiviisti mukana prosessissa. “Kun Hoivarakentajat voittivat kilpailutuksen ja aloitimme projektin, kutsuivat he myös opettajat mukaan työpajoihin, joissa tiloja suunniteltiin pedagogisesta näkökulmasta yhdessä arkkitehtien kanssa”, Ojala muistelee. 

Nyt opettajat iloitsevat siitä, että työpajoissa suunniteltu käytännönläheisyys ja yhteisopettajuuden asettamat vaatimukset tiloille ovat toteutuneet kouluarjessa. Muunneltavuus näkyy esimerkiksi luokkatilojen väleihin sijoitettuina pienryhmätiloina, jotka on erotettu luokkahuoneista lasiovilla. Esimerkiksi kakkosluokan L-mallisessa luokkahuoneessa on vain yhdessä kulmassa pulpetit – muuten luokkahuoneista löytyy aamupiiripaikka penkkeineen ja mattoineen, tietokonepöydät sekä lattiatilaa toiminnallisia tehtäviä varten. “Meillä ei ole käytäviä, vaan yhteiset tilat on hyödynnetty niin sanotuiksi oppitoreiksi, joita voidaan myös käyttää pienryhmätyöskentelyssä ja opetustiloina”, Ojala kertoo. 

Käytännön toimivuuden lisäksi opettajat nimeävät lempiasiakseen koulurakennuksessa kauniin ja kodikkaan hirsiseinän, joka myös tukee tilan akustiikkaystävällisyyttä. Akustiikkaan kiinnitettiin suunnittelussa laajasti huomiota ja nyt kouluarjen alettua se saa kehuja Salmiselta. “Toimiva akustiikka on kouluarjen avainasioita. Vähän pelkäsimme, että miten se tulisi toimimaan luokkatilojen avattavien seinien kanssa, mutta äänieristys toimii uskomattomasti. Tämä on asia, jota arvostamme joka päivä.”

Lukuvuoden positiivinen aloitus luo toiveita tulevaan

Lapset ovat ottaneet uudet tilat haltuunsa innokkaasti ja uteliaasti. “Alkuun oppilaat ihmettelivät, että mihin linnaan me ollaan tultu”, Salminen kertoo nauraen. “Olen huomannut, että uusien tilojen toimintojen omaksuminen ja niiden opettaminen kavereille on lisännyt oppilaiden itseluottamusta. Kannustamme oppilaita omatoimisuuteen, ja he ovat hienosti oppineet, mistä mitäkin löytyy.”

Onnistunut syksyn aloitus ja opettajuusmuodon uudet tuulet saavat opettajakolmikon suhtautumaan uuteen kouluvuoteen innokkaan odottavaisin mielin. “Yhteisopettajuus on meillekin uutta. Se vaatii meiltä tiivistä vuorovaikutusta: kuuntelua, joustavuutta ja aktiivista kommunikointia. Alku on ollut todella opettavainen ja antoisa”, Väihkönen toteaa. 

Uusien koulutilojen ja pedagogista edelläkävijyyttä henkivien opetusmetodien päätähtiä ovat kuitenkin ehdottomasti lapset. “Me teemme tätä oppilaita varten”, opettajat summaavat ajatuksensa yksimielisesti.

Ota yhteyttä

Siitä yhteisen hyvän kasvattaminen alkaa!