Herääminen luonnon vointiin ja ylikulutuksen haittoihin näkyy paitsi yhteiskunnan myös yritysten toimissa: on muutoksen aika. Ilmasto- ja ympäristötermit ovat löytäneet tiensä myös arkikieleemme ja mediaan, mutta kaikki yleistyneet sanat eivät välttämättä aukea tavan tallaajalle ensi kuulemalta tai lukemalta. Tähän artikkeliin olemme koostaneet vähähiilisen rakentamisen käsitteitä, joilla kuvataan rakennusten ympäristöystävällisyyttä ja haitallisista päästöistä luopumista.
Suomi pyrkii hiilineutraaliksi ennen vuotta 2035
Suomi on sitoutunut Euroopan unionin ilmastotavoitteisiin, ja täysi hiilineutraalius tulisi saavuttaa EU:ssa ennen vuotta 2050. Suomen tavoite on kuitenkin olla hiilineutraali jo vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, ettei ilmakehään karkaa yhtään sen enempää haitallisia päästöjä kuin mitä sieltä sidotaan. Tätä tavoitetta kohti päästään esimerkiksi luomalla uusiutuvan energian lähteitä ja rakentamalla hiilinieluja eli rakennuksia, jotka sitovat ilmakehästä hiiltä koko elinkaarensa ajan aina raaka-aineiden hankinnasta rakennuksen mahdolliseen purkuun saakka.
Ympäristöministeriön mukaan rakentaminen ja rakennukset muodostavat jopa kolmasosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. On siis ensiarvoisen tärkeää, että rakentaminen tuottaa hiiltä mahdollisimman vähän ja jopa sitoo aktiivisesti päästöjä.
Tulevaisuudessa rakennetaan jopa hiilinegatiivisesti
Vähähiiliseen rakentamiseen liittyvä lainsäädäntö aiotaan määritellä pikaisella aikataululla. Uusien säädösten tarkoitus on huomioida rakennuksen koko elinkaari, ei vain käytönaikaisia ympäristövaikutuksia.
Kuinka pitkälle vähähiilisyys voi mennä? Oikeanlaisilla rakentamisen ratkaisuilla päästään todella vielä hiilineutraaliuden yli, hiilinegatiiviseksi.
Rakennuksen hiilinegatiivisuus tarkoittaa sitä, että rakennus aiheuttaa elinkaarensa aikana ilmastolle laskennallisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Rakennusten hiilinegatiivisuus voidaan tulevaisuudessa saavuttaa esimerkiksi massiivipuurakentamisella, jolloin hiilen sitominen ilmakehästä alkaa jo rakennusmateriaalin kasvuvaiheessa.
Pieni hiilijalanjälki pitää päästöt kurissa
Ihmisen toiminnan haittoja ilmastolle kuvataan termillä hiilijalanjälki. Rakentamisessa hiilijalanjälki viittaa rakennuksen kaikkiin laskennallisiin päästöihin koko sen elinkaaren ajalta.
Rakennuksen hiilijalanjälkeä voi kutistaa energiatehokkailla ratkaisuilla aina rakennusainesten hankinnasta valmiin kohteen käyttöönottoon ja arkeen. Rakennustyöt voidaan tehdä mahdollisimman ympäristöystävällisesti, ja itse rakennuksesta taas saadaan energiatehokas kohde esimerkiksi maalämmön, A-energialuokan, tiiviyden ja älyteknologian avulla.
Suuri hiilikädenjälki hellii ilmastoa
Vähähiilisen rakentamisen termistössä ilmastoa rasittavan hiilijalanjäljen vastapari on hiilikädenjälki, joka kertoo rakennuksen positiivisia ilmastovaikutuksista. Tällaisia myönteisiä tekijöitä ovat vaikkapa uusiutuvan energian käyttö ja hiilen sitominen ilmakehästä.
Esimerkki suuren hiilikädenjäljen rakennuksesta on Ouluun rakentamamme kristillinen koulu. Sen ilmastohyödyt kompensoivat viiden miljoonan ajokilometrin päästöt.
Mikä ihmeen hiilidioksidiekvivalentti?
Hiilijalanjäljen mittayksikkönä käytetään varsin monimutkaiselta kuulostavaa hiilidioksidiekvivalenttia. Suoraan Ympäristöministeriön laskutapaa lainaten hiilidioksidiekvivalentti on eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus muunnettuna hiilidioksidin vastaavaksi vaikutukseksi. Laskennan tulos ilmoitetaan siten, että hiilidioksidiekvivalentin paino kerrotaan rakennuksen lämmitetyllä nettoalalla (neliömetreinä, m2) ja 50-vuotisen arviointijakson pituudella (a).
Useimmiten rakennuksen hiilidioksidipäästöt ovat noin 15 kg CO2e/m2/a. Näin ollen esimerkiksi 1000 neliömetrin rakennus tuottaa 750 tonnia ilmakehää lämmittävää hiilidoksidia 50 vuoden aikana. Energiatehokkaassa ja vähähiilisesti rakennetussa kohteessa luku voi kuitenkin olla tätä huomattavasti pienempi.
Päästöjen kompensointi herättää kysymyksiä
Joidenkin yritysten käytäntö on päästöjen kompensointi eli esimerkiksi puiden istuttaminen jokaista myytyä tuotetta kohden. Monet luonnonsuojelun asiantuntijatahot eivät kuitenkaan pidä kompensointia kestävänä ratkaisuna. Kritiikkiä on esitetty vaikkapa siitä, että toiminta on harvoin tarpeeksi selkeästi kompensoinnin minimistandardit täyttävää.
Me emme kompensoi päästöjä sitomalla hiilidioksidia kaukomaiden istutuksiin, vaan hiili sitoutuu suoraan tuotteeseen itseensä eli kotimaiseen hirsiseinään. Konkreettisena ilmastotekona tuomme kotimaisesta hirrestä rakennetut hoiva- ja oppimistilat ihmisten luo, keskelle kaupunkeja ja kuntia.
