Suomen tavoite on selkeä: haluamme olla hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä. Kunnat ovat ryhtyneet toimiin hiilineutraaliusohjelmilla, joissa katse on suunnattu erityisesti rakentamiseen ja asumiseen – eli kolmannekseen maamme kasvihuonepäästöjen aiheuttajista. Vantaan kaupungin rakennuttaja-arkkitehti Sini Koskinen kertoo vinkit kunnille matkalla vähähiiliseen puurakentamiseen.
Hiilitiekartta suunnannäyttäjäksi puurakentamiseen
Monet edelläkävijäkunnat kuten Vantaa ovat asettaneet itselleen Suomen kansallista hiilineutraaliustavoitetta aikaisemman tähtäimen. Kunnissa on tehty toimialakohtaisia suunnitelmia eli hiilitiekarttoja, jotka toimivat suunnannäyttäjinä ilmastotavoitteisiin. Kartoissa keskitytään erityisesti rakentamisen energiatehokkuuteen ja kestäviin, pitkän elinkaaren asuin- ja julkistiloihin.
Vaikka hiilitiekartat osoittavat selkeästi puurakentamiseen, eivät kuntien päätöksentekoprosessit ole yhtä yksinkertaisia. Tämän tietää myös useisiin hiilineutraaliutta edistäviin työryhmiin osallistunut Sini Koskinen. “Tavoitteet luovat myös paineita, sillä oikeiden työkalujen löytäminen ja käyttöönotto eivät tapahdu kuntatasolla sormia napsauttamalla”, Koskinen toteaa. “Ovathan kunnat sitoutuneet tasapuoliseen kilpailutukseen, joten tiettyä materiaalia ei voida lähtökohtaisesti suosia eikä mitään tarjouksia sulkea pois. Toimitapojen muutokset vievät aikaa, sillä tavoitteena on, että uudet prosessit saadaan toimimaan yhtä jouhevasti kuin jo olemassa olevat.”
Vantaan kaupunki aikoo edelläkävijänä olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Suurin askel kohti tavoitteita on Sini Koskisen mukaan Puurakentamisen linjaukset -projektityö, jossa jokaiselle kunnan toimialalle on asetettu omat toimenpiteet niitä tarkastelevine mittareineen. Selkeiden mittaustapojen luominen onkin avainasemassa kuntien pyrkiessä ilmastoystävälliseen rakentamiseen.
Vantaalla suositaan mahdollisimman paljon puurakentamista
Vantaalla on linjattu, että kaikki koulut ja päiväkodit rakennetaan mahdollisuuksien mukaan puusta. Pilottihankkeena toimi Vantaan Koivukylän vähähiilinen hirsipäiväkoti, joka rakentui yhteistyössä Hoivarakentajien ja Honkarakenteen kanssa. Hanke toteutettiin “avaimet käteen” -menetelmällä, minkä ansiosta esimerkiksi projektin ennakkolaskelmat oli helppo toteuttaa. “Näin vähähiilinen rakentaminen on meillekin vielä uutta, niin siksi tällainen avaimet käteen -vaihtoehto tuntui meille tässä vaiheessa helpommalta. On ollut tosi positiivinen kokemus”, Koskinen kertoo.
Hirsirakentaminen houkuttaa kuntia ja syystä. Puu sitoo hiilidioksidia ja toimii näin ollen hiilivarastona rakennuksen eliniän ajan. Massiivipuisen rakennuksen elinkaari on pitkä, ja lopulta puu palaa luonnollisesti luontoon. Tulevaisuudessa tullaankin varmasti näkemään kokonaan puusta rakentuneita kortteleita. Vantaalla on huomioitu puurakentaminen myös infratasolla: maankäyttösopimuksiin on tehty puurakentamista edistäviä kirjauksia, joissa keskitytään vähähiiliseen rakentamiseen, resurssiviisauteen ja energiatehokkuuteen.
Koskinen kannustaa kuntia etsimään juuri itselle sopivia keinoja ilmastotavoitteiden kurotteluun. Vantaalla ei ole lähdetty asettamaan tiukkoja prosenttiosuuksia kunnan puurakentamiselle, vaan filosofia on yksinkertaisuudessaan hyvin käytännönläheinen: “Puuta käytetään mahdollisimman laajasti – kaikkialla missä se on järkevää.”
Kuntien välisessä yhteistyössä on voimaa
Koskinen tahtoo rohkaista kuntia tekemään yhteistyötä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä keskenään että kunnan sisäisesti. Hänen kokemuksensa mukaan Puurakentamisen linjaus -projektityö yhdisti Vantaalla eri toimialoja: “Joillakin toimialoilla hiukan epäilytti, että onko puurakentamisen edistäminen juuri heidän asiansa. Mahdollisuuksia ja yhtäläisyyksiä alkoi kuitenkin löytyä, kun istuimme yhdessä alas pohtimaan asioita.” Koskisen mielestä kyse on aloittamisesta. “Eli iso ensimmäinen päätös pitää tehdä ja lähteä vaan sovittamaan eri toimialoja kohti yhteistä suuntaa, että miten jokainen tukee puurakentamista”, hän summaa.
Kuntien välillä esimerkiksi kilpailuttamisperiaatteet olisivat oiva paikka yhteiselle kehitystyölle. “Tarjousten vertailua helpottaisi, jos tilaamistavassa olisi kaupungeilla ja kunnilla selkeät sävelet ja samat periaatteet.” Toisena merkittävänä mahdollisuutena Koskinen mainitsee yhteistilaukset. “Esimerkiksi kolme kuntaa voisivat yhdistää voimansa ja tilata kukin yhden päiväkodin samalta urakoitsijalta. Tällöin tarjouksen tekeminen olisi tavarantoimittajille ja urakoitsijoille motivoivampaa ja kehitystyöhönkin voitaisiin sitoa enemmän resursseja kuin yksittäistä rakennusta suuniteltaessa.” Näin kunnilla olisi mahdollisuus tukea toisiaan ja kulkea rinnakkain kohti ympäristölle lempeää puurakentamista ja ilmastotavoitteita.
