Vammaisten henkilöiden asumistarpeet vaihtelevat ympärivuorokautista hoivaa tarjoavista yksiköistä kevyemmin tuettuihin ratkaisuihin. Uusien palvelukotien rakentamisella isoista yksiköistä pyritään pienempiin ja yksilöllisempiin ratkaisuihin, kuten ryhmäkoteihin.
Käsite vammaiset pitää sisällään hyvin monenlaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Siksi myös heidän asumis- ja muut palvelutarpeensa vaihtelevat suuresti. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että asumisen pitää olla turvallista ja esteetöntä. Lisäksi on tärkeää, että palvelukoti tai muu asumisratkaisu ylläpitää vammaisen henkilön hyvinvointia ja kannustaa itsenäiseen elämään.
Vammaispalvelulain uudistus tähtää diagnoosista riippumatta yksilölliset tarpeet täyttävään palvelukokonaisuuteen. Lähtökohtana on vammaisten henkilöiden osallisuus ja yhdenvertaisuus sekä kullekin tarpeiden mukaiset ja itsenäistä elämää tukevat palvelut.
Hyvinvointialueilla sekä vammaispalveluista aikaisemmin vastanneissa kunnissa ja kuntayhtymissä on tehty töitä jo pitkään laitosasumisen vähentämiseksi. Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueella yksilöllisiä palveluasumisen ratkaisuja on haettu mm. kehitysvammaisten asumisen ohjelman (Kehas) puitteissa vuodesta 2010 lähtien.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vs. vammaispalvelujen johtaja Marja-Liisa Haapakorva kertoo, että vammaisten asumispalveluita on suunnitelmallisesti yhtenäistetty ja parannettu sekä vanhoja yksiköitä peruskorjaamalla että uusia rakentamalla. Työtä on kuitenkin vielä paljon. Hän toivoo Kehas-ohjelmalle jatkoa.
Uusi vammaispalvelulaki tulee koskemaan henkilöitä, joilla fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite on pitkäaikainen tai pysyvä. Kyseessä voi olla esimerkiksi kehitys- tai muu vamma, autismi tai muu neurokirjon häiriö tai pitkäkestoinen mielenterveyden häiriö.
Tämä tarkoittaa, että jokaisella uuden vammaispalvelulain piiriin kuuluvalla henkilöllä on yksilöllisiä tarpeita. Jos henkilö tarvitsee myös ympärivuorokautista tai tuettua asumispalvelua, tavoitteena on järjestää elämänmittainen koti yksilöllisesti räätälöidyin palveluin.
Uusien ryhmäkotien suunnitteluvaiheessa mietimme henkilöstön kanssa tarkkaan ketkä sinne muuttavat ja minkälaisia tarpeita heillä on. Tavoitteena on, että ratkaisu tukee itsenäistä elämää ja vuorovaikutusta muiden kanssa.
Marja-Liisa Haapakorva
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vs. vammaispalvelujen johtaja
Joskus pysyväksi tarkoitettu asumisratkaisu ei sovikaan vammaiselle henkilölle. Silloin hänelle pyritään löytämään uusi koti. Tämän vuoksi uusien palveluasumisen kiinteistöjen pitäisi olla muuntojoustavia. Näin yksilölliset tarpeet voidaan huomioida myös asukkaan vaihtuessa.
Osallisuutta tukevalta ryhmäkodilta odotetaan paljon. Sen tulisi sijaita alueella, joka mahdollistaa myös itsenäisen asioinnin esimerkiksi kaupoissa ja terveyspalveluissa julkisen liikenteen avulla.
Ihannetapauksessa ryhmäkodissa on yksi tai useampi solu, jossa on omat kylpyhuoneilla varustetut huoneet 5-8 asukkaalle sekä solun yhteinen keittiö ja oleskelutila. Henkilökunnalle on lisäksi varattu omat sosiaali- ja toimistotilat. Pihalla on mahdollisuus oleskeluun ja harrastuksiin, kuten pihapeleihin ja puutarhanhoitoon.
Vammaisten asumisessa on erityisen tärkeää, että sekä sisä- että ulkotilat ovat turvalliset, esteettömät ja aistiystävälliset. Turvallisuus ja esteettömyys tarkoittavat esimerkiksi leveitä ovia, matalia kynnyksiä ja tilaa apuvälineille. Turvallisuutta voidaan lisätä myös esimerkiksi ovihälyttimillä.
Ryhmäkodin aistiystävällisyys lisää sekä vammaisten että heidän hoitajiensa hyvinvointia: kaikki voivat paremmin, kun sisäilman laatu on hyvä, äänet eivät kaiu ja valaistus on hillitty. Rauhalliset ja toimivat yhteistilat ja pihat tarjoavat tekemistä ja edistävät yhteishengen syntymistä.
Lappeenrannassa Autismisäätiölle rakenteilla oleva palvelukoti teki minuun vaikutuksen. Tuleville asukkaille suunniteltu aistiystävällinen hirsirakennus on harmoninen, maanläheinen ja lisäksi kaunis.
Marja-Liisa Haapakorva
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vs. vammaispalvelujen johtaja
Pitkäaikaisen ja ympärivuorokautisen hoidon lisäksi vammaisten asumiseen tarvitaan perheitä tukevia kevyempiä ja lyhytaikaisempia ratkaisuja.
Marja-Liisa Haapakorva kertoo, että tuettua asumista voidaan räätälöidä asukkaan tarpeen mukaan esimerkiksi palvelukodin lähellä olevaan rivitaloon tai satelliittiyksikköön, jossa palvelut tuodaan tavallisessa asuintalossa sijaitsevaan asuntoon.
Suurin tarve on kuitenkin pienille ja joustaville ryhmäkodeille, joissa asuminen on isoja yksiköitä rauhallisempaa. Myös vuorovaikutus on helpompaa, kun asukkaita on sopiva määrä ja he tulevat keskenään ja henkilökunnan kanssa tutuiksi.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ostetun palveluasumisen osuus on hiukan omia yksiköitä suurempi. Palveluverkostoa täydennetään jatkossakin tiiviissä yhteistyössä sosiaalialan palveluyritysten kanssa räätälöidyillä ostopalveluilla. Niiden toimintaa valvotaan palvelusopimuksiin tarkkaan kirjattujen laatukriteerien mukaisesti.
Hyvinvointialueet voivat saada käyttöönsä nykyaikaisen, asukkailleen suunnitellun ja aistiystävällisen hirsipalvelukodin ilman investointia. Vuokramallilla toteutettu Tunnehirsi-palvelukoti on helppo, varma ja myös nopea ratkaisu esimerkiksi vammaisten asumispalveluiden järjestämiseen.
Toinen vaihtoehto on kertoa tarpeista sopivalle sosiaalipalvelualan yritykselle, jonka käyttöön uusi yksikkö rakennetaan. Näin hyvinvointialue saa alueelleen halutunlaisen yksikön palveluineen. Tutustu esimerkkikohteisiin!