Lasten ja nuorten turvallisuus kouluissa on aihe, joka on ollut erityisen pinnalla viime vuosina. Helmikuun kuukausiviestissä käsittelimme koulutilojen turvallisuutta. Yhtä tärkeä asia, ellei tärkeämpi, on emotionaalinen turvallisuuden tunne kouluyhteisössä, varmuus siitä, että saa olla koulupäivän rauhassa ja että kouluyhteisön ihmissuhteet tuovat turvaa eivätkä vähennä sitä. Haastattelimme Oulun kristillisen peruskoulun rehtoria Petri Ojalaa sekä erityisopettajaa Marjut Väihköstä.
Rehtori ja erityisopettaja nostavat esiin sopivan kokoisen kouluyhteisön. Kun koulu- ja luokkayhteisö ei ole liian suuri, opettajat tuntevat oppilaat ja oppilaat tuntevat opettajat. Oppilaiden yksilöllinen kohtaaminen, kuunteleminen ja myös kuuleminen ovat tärkeitä turvallisuutta lisääviä asioita. Mitä paremmin opettaja tuntee oppilaansa ja myös kunnioittaa tätä yksilönä, sitä turvallisempaa vuorovaikutus on. Oppilas elää aina kahden yhteisön, kodin ja koulun, välillä, ja Oulun kristillisessä peruskoulussa pyritäänkin tiiviiseen kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Turvan ja turvattomuuden tunteet muodostuvat erilaisista asioista, hyvinkin yksilöllisesti. Joku kokee suurta turvaa, kun hänellä on oma pulpetti, oma paikka, jossa voi säilyttää omia tavaroitaan. Turvallinen sydänystävä koulussa voi taas olla henkireikä muutoin turvattomuuden keskellä elävälle oppilaalle. Turvallisuuden tunteen mahdollistaminen käytännössä tarkoittaa oppilaiden erilaisuuden ja yksilöllisyyden huomioimista.
Opettajan työturvallisuus ja emotionaalinen turvallisuuden tunne syntyvät ennen kaikkea avoimesta keskusteluilmapiiristä, jossa jokaisella on tilaa. Tärkeää on myös työn suunnitelmallisuus ja ennakoitavuus.
Rehtori ja erityisopettaja kuvailevat tehokkaaksi todettua mallia kiusaamiseen puuttumissa. Tilanteet on huomioitava heti tuoreeltaan. Olennaista on ymmärtää kiusaaminen ryhmäilmiöksi. Myös kiusaajan pahoinvointi on huomioitava ja ymmärrettävä, että kumpikin, sekä kiusattu että kiusaaja, tarvitsevat apua. Oulun kristillisessä koulussa yhteistyötä on kiusaamistapauksissa tehty matalalla kynnyksellä kotien kanssa.
Haastateltavien mukaan kaikilla kouluyhteisön yhteisöllisyyttä rakentavilla ja vahvistavilla keinoilla voidaan vähentää kiusaamista. Koulussa on keskityttävä ja panostettava oppilaiden hyvinvointiin, mutta myös henkilökunnan hyvinvointi täytyy huomioida, sillä se valuu lopulta oppilashyvinvoinniksi. Koulukiusaamisesta puhuminen ei ole tabu, eikä sitä saa pitää sellaisena. Tutkimusten mukaan pelkästään koulukiusaamisesta puhuminen kouluyhteisössä ehkäisee ja vähentää kiusaamista merkittävästi.