Kouluun tarvitaan monipuolinen kattaus tiloja, jotka tukevat kulloistakin oppimistapaa. Rakentamisen pitää olla nokkelaa, innovatiivista ja kekseliästä, jotta ne neliöt, jotka rakennetaan ja joita ylläpidetään niiden elinkaaren aikana, ovat tehokkaassa käytössä.
Tero Weman, koulusuunnitteluun erikoistunut arkkitehti ja Arkkitehtipalvelu Oy:n perustajaosakas
Oppimisympäristöjen suunnittelu on murroksessa. Pedagogiikan ammattilaiset käyvät kiivasta keskustelua avoimien ja suljettujen tilojen haasteista ja mahdollisuuksista, ja arkkitehdit piirtävät toinen toistaan hienompia visioita tulevaisuuden kouluista. Suunnittelua ohjaavat entistä vahvemmin käyttäjien yksilölliset tarpeet, jotka edellyttävät tiloilta kykyä mukautua mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin koulupäivän aikana. Kysyimme kaksikymmentä vuotta koulusuunnittelun haasteita ratkoneelta arkkitehti Tero Wemanilta, kuinka käyttäjälähtöinen, tulevaisuuden tarpeet huomioiva oppimisympäristö suunnitellaan.
Koulumaailmassa on viime vuosina kohdattu niin suljettujen kuin avointenkin tilaratkaisujen haasteet. Perinteinen koulurakennus sokkeloisine käytävineen ja identtisine luokkahuoneineen ei anna sijaa yhteisölliselle opetuskulttuurille. Toisaalta taas avoimet työskentelytilat sohvineen, pöytäryhmineen ja rupattelunurkkauksineen altistavat niin lapset kuin aikuisetkin jatkuville keskeytyksille ja metelille.
Arkkitehtipalvelu Oy:n perustajaosakas ja hallituksen puheenjohtaja Tero Weman on uransa varrella suunnitellut kaksikymmentä koulua ja nähnyt työssään oppimisympäristöjen muutoksen. Hän korostaa, että täysin suljetun ja avoimen oppimisympäristön väliin mahtuu monta mielenkiintoista ja toimivaa välimallia. Kirjoa voi verrata Suomen vaihteleviin sääoloihin. “Suomen sään tavoin oppimisympäristöjen sisään mahtuu monenlaista. Siellä on ääri-ilmiöitä, joista harva nauttii, ja sitten on se mielenkiintoinen ja toimiva osa, johon keskittyisin mieluummin. Monitilaoppimisympäristöt.”
Monitilaoppimisympäristöillä Weman tarkoittaa tiloja, jotka mukautuvat useaan eri tilanteeseen koulupäivän aikana. Kun oppimisympäristöt suunnitellaan muunneltaviksi, ei kouluun tarvitse rakentaa kalliita tiloja jokaista käyttötarkoitusta varten. “Kouluun tarvitaan monipuolinen kattaus tiloja, jotka tukevat kulloistakin oppimistapaa. Ei voida kuitenkaan ajatella, että rakennetaan satoja neliöitä, jotta saadaan erikseen kaikkeen sopivat tilat.” Sen sijaan ratkaisuna tulee olla tilojen muunneltavuus. “Esimerkiksi siirto- tai taiteseinillä saadaan rajattua tai suurennettua tiloja tarpeen mukaan oppitunnin aikana”, Weman selventää.
Koulusuunnittelun alkutaipaleella törmätään usein kylmiin faktoihin. Tiukilla oleva kuntatalous, rajallinen budjetti, kiihtyvä muuttotappio. Epävarmuus luo pirstaleisen kuvan tulevasta. Millainen koulu tähän kuntaan kannattaa rakentaa? Moneen käyttötarkoitukseen mukautuva monitilaoppimisympäristö on kustannustehokas valinta, sillä muuntojoustavat tilat säästävät neliöitä ja ylläpitokustannuksia. “Kuntien talous on tiukilla, mutta hyvä ja yhtenäinen koulutus on kansamme kruununjalokivi ja tarvitsemme innovatiivisia tapoja toteuttaa sitä”, Weman painottaa. “Julkisen rakentamisen pitää olla nokkelaa, innovatiivista ja kekseliästä, jotta ne neliöt, jotka rakennetaan ja joita ylläpidetään niiden elinkaaren aikana, ovat tehokkaassa käytössä.”
Rakentamalla muuntojoustava koulu paitsi vastataan nykyhetken tarpeisiin, myös ennakoidaan tulevaa. Oppilasmäärien vaihteluun ja muuttuviin tilatarpeisiin on Wemanin mukaan helppo varautua tekemällä suunnitteluvaiheessa ratkaisuja, jotka mahdollistavat muutokset. “Jos koulu on rakenteellisesti sellainen, että sitä on helppo muuttaa, voi sisätilat myllätä tarvittaessa kokonaan uusiksi.” Tilojen muunneltavuus tulee avuksi myös, jos koulun käyttötarkoitus laajenee tai muuttuu. “Hyvän rakennuksen rakennusjärjestelmä taipuu tarvittaessa kokonaan toisenlaiseen käyttötarkoitukseen”, Weman vahvistaa.
Weman kokee, että tiivis yhteistyö koulun käyttäjien kanssa on kehittänyt hänen ajatteluaan oppimisympäristöjen suunnittelusta. Hän korostaa, ettei toimivan oppimisympäristön suunnitteluun ole yhtä oikeaa reseptiä. Loppupeleissä käyttäjien tarpeet ja koulun toimintakulttuuri ratkaisevat, millaiset tilat tukevat arjen toimintaa. Parhaaseen tulokseen päästäänkin ottamalla rakennuksen käyttäjät mukaan suunnitteluun. “Käyttäjät ovat aina oman työskentelynsä ytimessä. Jos koulu ei tue heidän tapaansa toimia, niin rakennus on vain tyhjä kuori.”
Uusi koulu aiheuttaa kuitenkin väistämättä muutoksia toimintakulttuurissa, sillä uusien tilojen myötä opetusmahdollisuudet laajenevat. Weman näkee muutoksen hyvänä asiana. “Eihän uusiin tiloihin kannata viedä vanhaa toimintatapaa, koska se on ollut vanhojen tilojen vanki! Uusiin tiloihin siirtyessä tapahtuu samalla kulttuurinen muutos, ja siihen Hoivarakentajien Oppikylä-konsepti tarjoaa tukea.”
Käyttäjälähtöisen oppimisympäristön suunnittelu on ennen kaikkea yhteistyötä. Oppikyläkoulun suunnittelussa näkyy vahvasti paitsi suunnittelijoiden, myös pedagogisten asiantuntijoiden kädenjälki. “Oppikylä-konseptissa on viety hyvin pitkälle ajatus siitä, että ei lähdetä rakentamaan, vaan kehittämään yhdessä. Meillä on ollut paljon käyttäjätyöpajoja, joissa innovoimme ratkaisuja porukalla. Toisilta oppien, toisia tukien ja toisten ammattitaitoa arvostaen tämä homma toimii mielestäni parhaiten”, Weman tiivistää.