Oppiminen on oivaltamista, innostumista, uteliaisuutta ja motivaatiota. Ei ole yhdentekevää, millaisissa tiloissa sitä tehdään. ”Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että hyvällä oppimisympäristöllä voidaan nostaa oppimisen tuloksia 16 %”, kertoo oppimisympäristöasiantuntija ja tutkija Marko Kuuskorpi, joka on Julianna Nevarin kanssa kirjoittanut Opetushallituksen tuoreen oppaan koulurakentamista suunnitteleville kunnille.
Kuuskorpi tietää, mistä puhuu. Hänen 2012 julkaistu väitöskirjansa TULEVAISUUDEN FYYSINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ: Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila sisältää painavat perustelut perinteisen käytäväkouluarkkitehtuurin hautaamiselle. Kuuskorpi on tutkija, joka tekee riippumattomana konsulttina työtä sen eteen, että lapset ja nuoret saisivat toimivat, käyttäjälähtöisesti suunnitellut opetustilat.
Suomi on tulvillaan sodanjälkeisiä koulukiinteistöjä. Lapset ja aikuiset elävät niissä arkeaan, vaikka ne tiedetään jo toimimattomiksi paitsi sisäilmaltaan, myös tilaratkaisuiltaan. Kuuskorpi on huolissaan siitä, millaisia kouluja niiden tilalle rakennetaan. ”On hyvin tärkeää, että tiedetään, mitä tehdään. Nyt rakennettavat koulurakennukset ovat seuraavat 50 vuotta käytössä. Nyt ei ole varaa tehdä virheitä”, Kuuskorpi painottaa.
Oikein suunniteltu kouluympäristö käynnistää muutoksen opetuskulttuurissa. Kun opettajat suunnittelevat itse uuden opetussuunnitelman mukaisia työympäristöjä, he motivoituvat myös uusiin toimintatapoihin. ”Opettaja kokee, että hän tulee kuulluksi. Siitä alkaa sitoutuminen uusiin tiloihin ja opetustapojen muutokseen.” Muutos tapahtuu teknologiassa, oppimisympäristöissä ja opettajassa. Opettaja tulee pois luokan edestä, ja opetuksen tulokset paranevat.
Piirustusten äärellä koko henkilökunta
Oulun Oppikylän suunnittelu oli malliesimerkki osallistavasta suunnittelusta. Oulun kristillisen peruskoulun ja päiväkodin koko henkilöstö istui samaan työpajapöytään arkkitehtien ja suunnittelijoiden kanssa. Kuuskorpi ja Nevari olivat mukana tuomassa arvokasta tietotaitoaan käytäntöön. ”Asiantuntijalle tuottaa hyvän mielen, kun opettajakunta vilpittömästi kokee, että he tulevat osalliseksi tähän prosessiin. Käyttäjälähtöinen suunnittelu ei ole sitä, että kuunnellaan, mitä arkkitehti on suunnitellut, vaan osallistetaan oikeasti”, itsekin opettajana ja rehtorina toimiva Kuuskorpi kertoo.
”Ehdottomasti yllätti se, että koko porukka otetaan mukaan, kääritään hihat ja oikeasti halutaan tietää”, kertoo koulun monitoimimies, luokanopettaja, teknisen työn ja kuvataiteen opettaja Anssi Lautamo. ”Kyllähän sen huomaa, että he ovat todellisia ammattilaisia. Me olemme opettajia, ja vaikka tiloja itse järjestellään, niin se on eri asia. Opettamisessahan on aina kysymys siitä, että osataan kysyä oikeita kysymyksiä. Silloin omaa ajattelua on helppo kehittää. Nämä ammattilaiset osasivat kysyä meiltä niitä oikeita kysymyksiä.”
Lautamo iloitsee mahdollisuudesta päästä suunnittelemaan uutta hirsikoulua: “Äärimmäisen mielenkiintoista ja sopivan epämukavuusalueella saada olla mukana tässä. Uuden koulun tulo jännittää sopivasti, mutta ei huolestuta. Varmasti ainutkertaista koko elämässä, että pääsee olemaan tällaisen ison kouluprojektin suunnittelussa mukana tällä tasolla.”
Jokaista opetustilaa hiottiin niin kauan, että siinä toimivat opettajat olivat tyytyväisiä. Esimerkiksi teknisen työn opetustilan suunnitteluun otettiin vielä ylimääräinen työpaja. Rakentajan edustaja muistelee huippuhetkenä opettajan spontaania huudahdusta opetustilan pohjapiirustuksen äärellä: ”Nyt siitä tulee hyvä!”
Oppikylä-ilmiö näkyy jo innostuksena koululaisten keskuudessa. ”Oppilaatkin ovat kyselleet, voisiko siihen uuteen kouluun päästä jotenkin tutustumaan.” Tutustumiskäynti on tiedossa sitten, kun hirsiseinien sisällä alkaa olla jotakin näytettävää. Kun oppilaat syksyllä 2021 kirmaavat kellonsoiton tahdissa avaraan, valoa ja raikasta ilmaa tulvivaan hirsikouluun, on aikaa tutustua siihen, millaisia uusia oppimis- ja opetustapoja uudet, joustavat tilat mahdollistavat. Varmaa on ainakin se, että sodanjälkeisen kouluarkkitehtuurin perään ei silloin kysele kukaan.
