Kaupungit tekevät kilpaa tavoitteita muuttaa keskustakortteleitaan ihmisläheisiksi, yhteisöllisiksi kaupunkilaisten kohtaamispaikoiksi, joissa on tilaa liikkua, viljellä ja rentoutua. Samalla unelmia rajaava todellisuus on täyteen kaavoitettua ja rakennettua asfalttierämaata, johon ei mahdu vihreää niittyä citylampaineen. Jatkuva liikenneruuhka kuljettaa ihmisiä hautautumaan päiväksi harmaisiin bunkkereihin, lapsia omiinsa ja aikuisia omiinsa. Päättäjät nostavat kätensä pystyyn ja antavat taas yhden kerrostalon nousta entisiäkin ahtaamman pikkutontin nurkkaan.
Vallankumous alkaa puusta. Kaupunkisuunnittelu voi olla tehokasta, ihmisläheistä ja ekologista yhtä aikaa. Rakentamalla puhtaasta, kotimaisesta massiivipuusta saamme lämpöä ja viihtyisyyttä urbaaniin ympäristöön. Suunnittelemalla moderneja, avaria ja yhteisöllisiä tiloja saamme kaupunkilaiset nousemaan autoistaan ja kohtaamaan toisensa tiloissa, joissa viihdytään. Terveet, hengittävät hirsirakennukset ovat raikas vetovoimatekijä työntekijöille ja perheille, ja hirren hiilikädenjälki saa kaupungin ilmastotavoitteista vastaavat myhäilemään. Tehokkaasti toimivaksi kokonaisuudeksi suunniteltu hirsikortteli on vastuullisen, eteenpäin katsovan kaupungin upea sydän.
Ennen sukupolvet elivät yhdessä rikastaen toistensa elämää. Nykyään olemme hukanneet osan arjen yhteisöllisyydestä, kun omat läheisemme eivät enää asu naapurissa. Voimme kuitenkin luoda uutta yhteisöllisyyttä arjen palveluratkaisuilla, jotka eivät sulje eri sukupolvia omiin lokeroihinsa. Kestävä ja ihmisläheinen tulevaisuuden ratkaisu on hirsikortteli, jonka yhdessä siivessä on päivähoitopalveluita ja toisessa ikääntyneiden asumispalveluita. Turvallisella sisäpihalla voivat kaikenikäiset kohdata ja viettää aikaa yhdessä.
Eri sukupolvien yhteisestä kohtaamisesta syntyy lisäarvoa, jota ei keinotekoisilla ratkaisuilla voi jäljitellä. Lapset jonottavat penkille, jolla tutuksi tullut mummo tai vaari lukee ääneen lapsuutensa eläinsatuja, ja rollaattori sopii asvalttiin maalatun liikennekaupungin parkkiruutuun potkumopojen viereen. Aurinkoisen nurkkauksen istutuslaatikoihin lasten keväällä istuttamia porkkanoita kastelevat seniorikodin asukkaat rakkaudella lasten kesäloman ajan, ja syksyllä porkkanat nostetaan ja rouskutellaan yhdessä.
Hirsikorttelin kolmanteen siipeen mahtuu avoimia tiloja, jotka tuovat kaupunkilaiset yhteen kohtaamaan toisiaan: perhekahvila, kerhotiloja, lähikirjasto. Massiivipuusta tehty hengittävä ja hyväntuoksuinen rakennus on kokemuksen mukaan vetovoimainen ajanviettopaikka, johon ihmiset tulevat mielellään työskentelemään, opiskelemaan tai vain viihtymään ja kohtaamaan toisiaan.
Kattopuutarhoja, puutarhakaupunginosia ja puisia satamakortteleita kanavineen. Arkkitehtien suunnitelmat saattavat kuulostaa liian hienoilta ollakseen totta. Toimisiko tuo todella meillä? Eiväthän suunnittelijat tunne juuri tämän kaupungin haasteita, sen erityislaatuista historiaa ja kaupunkisuunnittelun kipukohtia. Totta, emme tunnekaan. Siksi emme tulekaan luoksenne valmiiden suunnitelmien kanssa. Me tulemme kuuntelemaan.
Käymme parhaillaan keskusteluja useamman kaupungin kanssa hiiltä sitovista massiivipuisista kaupunginosaratkaisuista. Kuuntelemme kaupungin ajatuksia ja luemme tavoitteita sellaisen ongelmanratkaisijan silmin, jolla on sydän suomalaisessa metsässä ja vasara kädessä. Teemme mahdolliseksi ne unelmat, jotka kaupunkilaisten valitsemat päättäjät ovat saaneet kirjatuksi virallisiin strategioihin. On kaupungin tehtävä päättää, seurataanko polkua, joka vie kohti puun tuoksua, eri-ikäisten yhteistä iloa, kasvavia vihreitä taimia ja raikasta ilmaa.